Verbejä, joita käytämme kirjallisessa tai suullisessa viestinnässä, voidaan käyttää yksikkö- tai monikkomuodossa. Espanjan kielessä on kolme henkilöä yksikössä ja kolme monikossa. Tällä tavalla kieliopilliset henkilöt yksikössä ovat minä, sinä, hän ja me, sinä, he tai he monikon osalta. Siksi kieliopilliset ihmiset tunnistetaan henkilökohtaisten pronominien kautta.
Ensimmäinen henkilö on se, joka puhuu tai toimii. Jos siis sanon "puhun", "me laulamme", tarkoitan yksikön ensimmäistä persoonaa ja monikon ensimmäistä persoonaa. Toisessa persoonassa viitataan johonkin muuhun yksilöön kuin itseensä, joka voi olla yksi tai useampi henkilö, esimerkiksi "tanssit" tai "sinä työskentelet". Kolmannessa persoonassa pronominia hän käytetään yksikössä ja he ovat monikkomuodossa, esimerkiksi "he piirtävät" tai "hänellä on hauskaa".
Verbien ei-persoonalliset muodot
On verbejä, jotka eivät liity kielioppihenkilöön ja ovat verbin ei-persoonallisia muotoja, jotka ovat infinitiivi, gerundi ja partisiippi. Espanjan infinitiivillä on kolme mahdollista päätettä, kielessä ar, in er tai in ir, kuten verbi rakastaa, verbi tuoda tai verbi lähteä. Gerundiin sisältyy lopetus "menevä" tai "menevä", rakastava, lähtevä tai eroaminen.
Parsiisippi päättyy sanaan palvottu tai mennyt, kuten rakastettu tai mennyt, mutta on otettava huomioon, että jotkut partisiipit ovat epäsäännöllisiä, kuten laitettu tai nähty. Näitä kolmea muotoa kutsutaan ei-persoonallisiksi, koska niillä ei ole henkilökohtaisia pronomineja ennen niitä.
Ensimmäisen ja kolmannen persoonan käyttö kirjallisissa teksteissä
Kun se on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, kertoja kertoo jotain omasta näkökulmastaan. Jos siis sanon "näin varkaan lähtevän laitoksesta enkä voinut olla tuijottamatta hänen kasvojaan", kerron tapahtuman, joka on tapahtunut minulle ja kirjoitan sen ensimmäisessä persoonassa, koska olen todistaja jostakin on tapahtunut. Ensimmäisen persoonan kertoja kuvaa todellisuutta yksikön ensimmäisessä persoonassa tai minä tai monikon ensimmäisessä persoonassa tai me-as.
Kolmannessa persoonassa kirjoittaessaan kertojasta tulee kaikkitietävä, eli hän tietää asian koko todellisuuden
Kaikkitietävä kertoja sanoi, että "nuori mies oli tulossa alas tikkaita ja yhtäkkiä hän liukastui ja kaatui". Kolmannen persoonan kertoja kuvaa jotain häneltä yksikössä tai he tai he monikossa.
On huomattava, että kaikkitietävän kertojan hahmo jopa tietää kuvaamiensa hahmojen tunteet. Kolmannen persoonan kerrontaa voidaan tarkastella myös objektiivisen kertojan näkökulmasta, eli sellaisen, joka tarkkailee objektiivisesti näkemäänsä tarinan ulkopuolelta, mutta ei tiedä, mitä kuvaamansa hahmot ajattelevat tai tuntevat.
Kuvat: Fotolia - aletia2011 / kurapatka
