Vapaaehtoinen luovuttaminen jostain omistamasi
Lahjoitus on oman omistamasi tavaran vapaaehtoinen toimittaminen. Lahjoitus on toimi, joka koostuu elävien ihmisten välisestä vapaaehtoisesta lahjoituksesta, joka on välttämätön kahden osapuolen osallistumiselle, joista yhden tai useamman omaisuutensa tai puutteellisuutensa vuoksi luovuttaa vapaasti. joista lahjoittajalla on oikeus määrätä millä tahansa nimikkeellä; ja toinen osapuoli, jota kutsutaan lahjansaajaksi, jolla on valta ottaa se vastaan tai hylätä se ilman, että hänen tarvitsee toimittaa minkäänlaista vastiketta, ellei selvitetä, että lahjoitus tehdään maksua vastaan. Joissakin oikeusjärjestelmissä edellä mainittua toimintaa säännellään sopimuksella.
Lahjoitus tarkoittaa aina sitä, että lahjoittajan omaisuus pienenee ja päinvastoin lahjansaajan omaisuus kasvaa, kun taas luovuttaja voi sopimuksen mukaan varata lahjoitetun käyttöoikeuden määrättyyn aikaan tai elinikäiseksi, jolloin luovuttajan kuolee, vastaanottaja saa kyseisen lahjoituksen.
Aineellisten hyödykkeiden lahjoittaminen
Varojen ja omaisuuden lahjoituksia säätelee perintö- ja lahjoitusvero.
Yleensä lahjoitus tehdään varoista tai aineellisista hyödykkeistä ja syy siihen on hyväntekeväisyysteon suorittaminen sitä tarvitseville. Vaikka voit lahjoittaa myös joitain muita asioita, verta, siittiöitä, elimiä, muiden joukossa.
Elinten luovutus
The elinluovutus esimerkiksi on yhden tai useamman elimen ilmainen toimitus joko elävältä henkilöltä, joka vahvistaa toimivaltaisille viranomaisille, että hän kuoltuaan luovuttaa elintärkeät elimensä, tai kuolleen henkilön toimestaTässä tapauksessa hänen välittömät sukulaisensa päättävät lahjoittaa hänen elimensä pelastaakseen sellaisen henkilön hengen, joka tarvitsee elintärkeän elinsiirron jatkaakseen elämäänsä.
Elinluovutuksessa terveitä elimiä tai kudoksia otetaan sitten yhdeltä henkilöltä siirrettäväksi toiselle, joka tarvitsee sitä.
Alan asiantuntijoiden arvioiden mukaan luovuttajan elimet voivat pelastaa tai auttaa jopa 50 ihmistä. Samaan aikaan luovutettavia elimiä ovat: sisäelimet, kuten: munuaiset, sydän, keuhkot, maksa, suolet, haima; iho; muun muassa luuydin ja luut, sarveiskalvo.
Suurin osa elin- ja kudosluovutuksista tapahtuu luovuttajan kuollessa, vaikka on myös mahdollista, että yksi henkilö luovuttaa elimen toiselle eläessään. Tämän tyyppinen luovutustoiminta on yleistynyt maailmassa lääketieteen edistyksen ansiosta.
Vielä vähän aikaa sitten se oli mahdotonta ajatella, mutta nykyään on, ja monissa tapauksissa ei tarvitse odottaa, että kuollut luovuttaja voi saada tietyn elimen, riittää vain, että on niin sanottu yhteensopivuus.
Munuaisensiirtoa tarvitseva sairas ihminen voi saada munuaisen toiselta elävältä ihmiseltä siirtoleikkauksella. Lahjoittaja voi olla ystävä, sukulainen, tuttava tai vaikkapa tuntematon henkilö, joka on yhteensopiva. Tietenkin ensinnäkin on suoritettava analyyseja, jotka tarkistavat tarkasti olemassa olevan yhteensopivuuden. Joskus voi käydä niin, että sukulainen ei ole yhteensopiva, mutta vieras on, jolta tiedot saadaan klinikoiden ylläpitämien tietopankkien kautta ja näin tehdään ns. kahden sairaan ihmisen elämä.
Elinten luovutus on erittäin tärkeä asia, koska se auttaa pelastamaan ihmishenkiä, minkä vuoksi kaikkien valtioiden on asetettava etusijalle julkiset politiikat tämän edistämiseksi lisätäkseen tietoisuutta koko väestön keskuudessa.
Verojen lahjoittaminen tai kulttuuriomaisuuden säilyttäminen
Toisaalta on myös lahjoituksia, joiden tavoitteena on verojen alentaminen.
Toisessa järjestyksessä on myös kulttuurin säilyttämiseen erikoistuneita ja omistautuneita laitoksia, kuten kirjastoja, eläintarhoja ja museoita, jotka saavat hyvin usein lahjoituksia kiinnostaviin aiheisiinsa. Esimerkiksi arvostettu kirjailija kuolee ja on hyvin yleistä, että hänen perheensä päättää lahjoittaa hänen kirjoituskokoelmansa kirjastolle tai museolle.
