Pergamentti on yksi vanhimmista tuista, joita ihminen on käyttänyt kirjoittaessaan tai tekemään erilaisia kirjoituksia, jättämään viestejä ja ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Aiemmin pergamentti oli yksi eniten käytetyistä kirjoituselementeistä, kun paperia ei ollut vielä löydetty. Pohjimmiltaan se on jonkin eläimen iho, joka on venytetty ja kireä, jotta se tulee täysin sileäksi ja mahdollistaa siten sujuvan ja mukavan kirjoittamisen.
Pergamenttina tunnetun lopputuotteen saamiseksi on turvauduttava nylkemiseen, karvojen poistoon ja marinointiin. Samalla iho piti puhdistaa hieman syövyttävillä välineillä, jotta se olisi mahdollisimman sileä ja pehmeä ennen venytystä. Normaalisti kääröjä pidettiin venytettyinä ja venytettyinä telineillä tietyn ajan, jotta ne pysyisivät sellaisina, kun ne vapautettiin. Kääriä voitiin käyttää löyhästi tai solmita ja sitoa useiden ryhmien muodostamiseksi.
Koko muinaisen historian ajan, erityisesti Lähi-idässä ja myöhemmin Roomassa, pergamentti oli eniten käytetty tapa kirjoittaa kirjoittamiseen. Se oli halpa ja helposti saatavilla, koska paikalla kasvatettuja eläimiä käytettiin ja kyettiin käyttämään minkä tahansa tyyppistä ihoa (kunhan se kävi läpi edellä mainitun valmistusprosessin).
Kääröistä, kuten muista ennen painatusta käytetyistä materiaaleista, oli hyötyä kaikenlaisten käsikirjoitusten tekemiseen, niille voitiin kirjoittaa sekä kaiverruksia, piirustuksia ja muita koristeita. Nykyaikaisen painokoneen keksimisen myötä pergamentti jäi pois käytöstä, vaikka se oli jo laskussa, kun paperi ilmestyi, paljon hienompaa ja herkempää materiaalia.
Yksi pergamentin käytön ongelmista on, että lämpötila tai sää voivat vaikuttaa siihen vakavasti, koska sitä ei ole peitetty väriaineella (kuten nahka on). Lisäksi se ei ollut vedenpitävä, joten siihen kaadettu tieto saattoi helposti kadota. Yksi sen eduista on kuitenkin se, että oikealla tekniikalla se voidaan kirjoittaa uudelleen aiemman tiedon yläpuolelle, jotta sitä voitaisiin käyttää ja käyttää uudelleen ja uudelleen.
