Luonnontilan käsite on osa filosofista terminologiaa. Filosofit, kuten Locke, Hobbes ja Rousseau, ymmärsivät luonnontilan ihmisten tilanteeksi ennen sivilisaatiota. Toisin sanoen, se on pohdiskelu siitä, miten olimme ja kuinka käyttäytyimme lajina. Aidon luonnontilamme määritelmän perusteella on mahdollista legitimoida hallintomuoto ja yhteiskunnan rakenne.
Luonnon tila John Locken mukaan
Tämä 1600-luvun brittifilosofi uskoi alun perin, että ihmiset elävät rauhassa, toimivat vapaasti ja heillä oli keskinäisen yhteistyön asenne. Ainoa laki, jota he kunnioittivat, oli luonnonlaki, eli ajatus siitä, ettei kenenkään pidä vahingoittaa muita. Locke ymmärsi, että inhimillinen järki pystyy ymmärtämään tämän perusluonnonlain, ja siksi on välttämätöntä pakottaa sitä noudattamaan.
Locken mukaan, jotta miehet eivät riko luonnonlakia, on välttämätöntä saada aikaan sopimus koko yhteiskunnan välille. Yksilöiden välinen sopimus syntyi luonnollisen vapauden ja yksilön omaisuuden turvaamiseksi. Näillä lähtökohdilla State of Nature Locke väittää, että sopivin hallintomuoto koko yhteiskunnalle on vallanjakoon perustuva liberalismi.
Luonnon tila Thomas Hobbesin mukaan
Tämä 1600-luvun brittifilosofi pohdiskeli myös käsitystä ihmisen luonnontilasta legitimoidakseen sopivimman hallintomuodon. Hobbes lähtee hypoteettisesta oletuksesta, jonka mukaan ihminen eli pysyvässä sotatilassa, koska ihminen on hänen sanoin ihmiselle susi. Tässä jatkuvassa sodantilassa yksilöt tarvitsevat sosiaalisen kehon, joka pystyy jäsentämään oikeudenmukaisen yhteiskunnan.
Näin ollen yksilöiden on sopia keskenään luopuvansa luonnollisesta taipumuksestaan vastakkainasetteluun, ja tätä varten he suostuvat luovuttamaan hallituksen absoluuttiselle monarkille. Siten Hobbesista tuli poliittisen absolutismin teoreetikko, hallintomuoto, joka mahdollistaa kaikkien luonnonlain säilyttämisen kaikkia vastaan.
Luonnon tila Rousseaun mukaan
Rousseau on filosofi, joka syntyi Genevessä vuonna 1712. Hän jakaa Locken ja Hobbesin kanssa ajatuksen miesten välisestä yhteiskunnallisesta sopimuksesta perustana hallitusmuodon legitimiointiin. Hänen näkemyksensä luonnon tilasta on kuitenkin selvästi erilainen. Rousseau väitti, että sivistymätön ihminen eli vaistojensa mukaan, koska ihminen oli yksinäinen ja puhdas eläin, joka vastaa hänen perustarpeisiinsa.
Luonnollisessa tilassa oleva ihminen ei ole hyvä eikä paha, vaan on täysin integroitunut luontoon viattomuuden tilassa. Elämässä luonnontilassa ihminen eli onnellisesti, mutta työnjako ja yksityisomaisuuden ilmaantuminen teki rinnakkaiselon monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi.
Siten luonnollinen tasa-arvo ja onnellisuus alkoivat heiketä. Tämä luo laajalle levinneen olemassaolon korruption. Voittaakseen tämän elämän rappeutumisen yhteiskunnassa Rousseau ehdotti, että tarvitaan sopimus, sosiaalinen sopimus, joka lopettaa eriarvoisuudet. Tämän yhteiskunnallisen sopimuksen tulee perustua vapauteen päättää kaikkien kesken, joten demokratia on se hallintojärjestelmä, joka parhaiten liittyy aitoon luonnontilaan.
Kuva: iStock - Jäännös
