Päivänseisaus se on luonteeltaan tähtitieteellinen tapahtuma, joka ilmaisee talven ja kesän tuloa merkitseviä vuodenaikojen muutoksia. Se on erityisen ominaista, koska joko kesää tai talvea vastaavassa havaitaan selvä ero päivän ja yön välillä.
Joten vuoden aikana tapahtuu kaksi päivänseisausta, talvea vastaava talvi tapahtuu 21. ja 22. joulukuuta välisenä aikana ja merkitsee talven alkua pohjoisella pallonpuoliskolla ja kesän alkua eteläisellä pallonpuoliskolla, kun taas kesäpäivänseisaus alkaa 21. tai 22. kesäkuuta ja lähettää pohjoisella pallonpuoliskolla kesän ja eteläisellä pallonpuoliskolla talven.
Tämän seurauksena talvipäivänseisaus osoittautuu lvuoden pisin yö ja lyhin päivä ja vastineena kesäpäivänseisaukselle on ominaista se, että se tuo meille vuoden pisimmän päivän ja lyhimmän yön.
Tämä tapahtuu, koska planeetta maa pyörii auringon ja oman akselinsa ympäri, kun taas tämä akseli on kuviteltava suorana viivana, joka kulkee pohjoisnavalta etelänavalle eikä ole kohtisuorassa vaan sen kulma on 23,5 astetta, joka tekee että maaliskuusta syyskuuhun se nojaa aurinkoa kohti, mikä merkitsee eri vuodenaikoja.
On huomattava, että muinaisista ajoista lähtien ihmissivilisaatio on ollut tietoinen näistä päiväseisauksiksi kutsutuista tapahtumista, vaikka ne ovat jopa aiheuttaneet rituaalien ja erityisten juhlien kehittymistä nimissään.
Erityisesti Euroopassa on monia maita, jotka juhlivat talvipäivänseisausta, koska se merkitsee auringon uudestisyntymistä, koska siitä päivästä lähtien päivät pidentyvät. Yksi yleisimmistä käytännöistä oli puun polttaminen, tuhka säilytettiin ja tällä tavoin pyrittiin karkottamaan läsnä olevia pahoja henkiä. Tätä käytäntöä käytetään myös siihen, että pelloille saadaan enemmän satoa.
Ja maan länsiosassa juhlitaan myös talvipäivänseisausta, mutta ehdotetaan toista toimintaa, joka koostuu tämän päivänseisauksen ehdottaman pitkän yön ylläpitämisestä pahojen henkien karkottamiseksi.
