Romantismi on taiteellinen liike, joka on tyypillinen 1800-luvun eurooppalaiselle puoliskolle. Se syntyi Saksassa ja Isossa-Britanniassa ja laajeni pian niiden rajojen ulkopuolelle. Sen hajoaminen on kehystettävä historialliseen hetkeen, jolloin absolutismi hallintomuotona oli lakannut olemasta hegemoninen ja sen seurauksena yhteiskunnassa nousi uusia arvoja (erityisesti ne, jotka inspiroivat Ranskan vallankumousta). Kun 1700-luvulla vallitsevat valistuksen ihanteet, järjen ja ihmiskunnan huolenpito, romantiikan henki puolustaa tunteita, subjektiivista ja yksilöllistä.
Romantismin ihanteet tunkeutuivat sellaisiin alueisiin kuin maalaus, kirjallisuus, musiikki tai filosofia. Samalla tällä liikkeellä oli huomattava vaikutus muotiin, tapoihin, politiikkaan ja ylipäätään elämän ymmärtämiseen.
Pääaiheet
Luonto saa ainutlaatuisen roolin romantiikan keskuudessa. Itse asiassa synkät ja melankoliset maisemat viestivät tekijöiden tunnelmia (Friedrichin maalaus "The Lonely Tree" on selkeä esimerkki saksalaisesta romanttisesta maalauksesta).
Kunkin kansan ainutlaatuisen hengen vahvistaminen on toinen tämän liikkeen akseleista (saksalainen filosofi Hegel puolusti kansakunnan hengen olemassaoloa, ajatusta, jolla oli huomattava vaikutus erilaisiin eurooppalaisiin nationalistisiin liikkeisiin). Voidaan puhua romanttisesta maailmankäsityksestä, joka ilmenee tyytymättömyyden tunteena, itsensä korottamisessa ja ylipäätään erimielisyydessä todellisuuden kanssa.
Tunteiden korottaminen on toinen hänen tyypillisistä teemoistaan, jota voidaan havainnollistaa Beethovenin (jota pidetään ensimmäisenä romanttisena muusikkona) "Ilon hymni" tai Bécquerin rakkausrunot.
Siellä on vetovoimaa suosittuja ja kansanperinnettä kohtaan, trendi, jonka voimme löytää Grimmin veljesten tarinoista. Toisaalta jotkut ranskalaiset ja englantilaiset romanttiset matkailijat olivat kiinnostuneita espanjalaisesta populaarikulttuurista (andalusialainen kansanperinne, rosvot tai härkätaistelut).
He lyövät vetoa irrationaalisuudesta voittaakseen 1700-luvun rationalismin jäykkyyden (Coleridgen runo "The Ballad of the Old Mariner" kuvaa tarinaa merimiehistä, jotka ovat mukana syntisten tapahtumien yhteydessä).
Klassiseen maailmaan, itäiseen maailmaan ja keskiaikaan ollaan kiinnostuneita. Romanttinen luoja välttelee modernia yhteiskuntaa ja etsii muiden kulttuurien eksotiikkaa ja muiden aikojen virkistystä. Samoin teki kirjailija Walter Scott kuvauksessaan Skotlannin keskiajasta tai taidemaalari Delacroix halussaan itämaisiin kulttuuriteemiin.
Vapaus on ihanteellinen, joka inspiroi useimpia romantikoita. Esimerkkejä tämän lausunnon havainnollistamisesta löytyy Friedrich Schillerin kertomasta William Tellin tarinasta, venäläisen runoilija Aleksanteri Pushkinin "Oodi vapaudelle" tai Delacroix'n kuuluisasta maalauksesta "Liberty Leading the People".
Romanttisen miehen profiili
Romanttinen mies on pohjimmiltaan nonkonformisti ja kapinallinen, joten hän osallistuu poliittiseen toimintaan tai yrittää paeta häntä ympäröivää todellisuutta. Hän on myös seikkailija, sillä hän haluaa matkustaa ja nähdä muita maailmoja. Hän on myös herkkä ihminen, jota ohjaavat intohimo ja rakkaus. Häntä vetää puoleensa elämän pimeä puoli (hautausmaat, kuolema ja mysteeri).
Elokuva ja romantiikka
Monet elokuvat on kehystetty romanttiselle ajalle tai sen hengestä ja sen pääteemoista inspiroimia. Kauhuelokuvat ovat perustuneet romanttisiin hahmoihin, kuten Draculaan, Frankensteiniin tai joihinkin Edgar Allan Poen tarinoihin. Merirosvojen maailma valkokankaalla tuo mieleen myös joitain romanttisia runoja (esim. Esproncedan "Mrosion laulu". Emily Bronten romaani "Wuthering Heights" on sovitettu elokuvaan useaan otteeseen ja se on kokoelma romantiikan ihanteita (melankolia, kapina, vapaus ja yksilön korottaminen).
Kuvat: iStock - George Standen / Milenko Bokan
